21.2.2018
Liian harvoin omaishoitajalta kysytään: Kuinka sinä itse voit? Mitä muuta arkeesi kuuluu? Kysyminen kuitenkin kannattaa, sillä se hetki voi olla mahdollisuus omaishoitajan vastata: En enää kauan jaksa. Olen liian yksin.
Hiljattain sain puhelun omaishoitajalta: ”Mitä nyt teen? Siskoni on menehtynyt. En päässyt sairaalaan hyvästelemään ja nyt häntä ei ole. Haluaisin päästä hautajaisiin, mutta en voi jättää muistisairasta, levotonta puolisoani yksin kotiimme.” Suunnittelimme järjestelyt ja omaishoitaja pääsi jättämään viimeiset hyvästit siskolleen.
Omaishoitajuuden avulla valtio säästää miljardeja euroja. Palveluiden saatavuuden kohdalla on resurssivaje. Kotona hoidettavien ihmisten halutaan pärjäävän viimeiseen hetkeen kotona, mikäli vain mahdollista. Omaishoitajan voimavaroista ei yhteiskunta ole huolissaan. On väärin, että heidän jaksamisesta kiinnostutaan vasta kun omaishoitaja sairastuu ja väsyy.
Kotikäynneillä kohtaan uupuneita ja usein monisairaita omaisia. Monet ovat jopa pakotettuja hoitamaan läheisiään, koska muuta vaihtoehtoa ei ole. Väsyneet omaishoitajat kertovat syyllisyydestään. Uupuneena tulee sanottua pahasti. Ärtyminen ja muistisairaan ruma kohtelu voivat heijastella omaishoitajan masennusta, jolloin hoidon laatu uhkaa heiketä.
Omainen ja omaishoitaja tarvitsevat psykososiaalista tukea. Syrjäytyminen ja elämän kaventuminen ovat uhka elämänlaadulle. Hoitajan on usein vaikea saada omaa aikaa hoitaa asioitaan ja virkistyä. Omaishoitajan on päästävä lääkäriin, kauppaan ja muille välttämättömille asioille. Harrastaminen ja oma virkistyminenkin on tarpeellista.
Miten kotona oikeasti pärjätään? Mitä tarkoittaa pärjääminen? Aivan liian yksin muistisairaat ja omaiset joutuvat selviytymään liian vähäisillä resursseilla, lähes viimeisillä voimillaan. Tukea pitäisi saada kotiin omaisen jaksamisen ja hyvän arjen sujumiseksi. Kun omainen voi hyvin, saa muistisairas hyvää hoivaa.
Sirpa Remahl
Muistiasiantuntija
Sairaanhoitaja
Validaatiokouluttaja
Kognitiivinen lyhytterapeutti